Kun olen yrittännyt harjoitella palkkaamattomuutta, niin homma ei ole oikein lähtenyt sujumaan. Jos Leo on huomannut, että minulla ei ole minkäänlaista palkkaa mukana, se on passivoitunut. Alennuin sitten välillä huijaamaan, että taskussani on nameja, vaikka siellä ei olisikaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että sillä tavalla ei pitkälle pötkitä. En ole myöskään onnistunut kertomaan Leolle (syystä tai toisesta), että kun tekee enemmän, lopussa odottaa isompi palkka.
Viimeviikolla päätin sitten tehdä omassa pihassa palkkaamatta avoimen luokan liikkeet suunnilleen kokeenomaisesti niin, että on vain loppupalkka. Aluksi homma ei lähtenyt sujumaan yhtään. Loppupalkkana oli semmosta kosteaa koiranruokaa. Annoin Leon sitten haistaa herkkuruokaa vähän ja aloitin uudelleen alusta. Ja Leksa teki tosi hienosti! Pienen puikulapään sisällä herne oli kohdannut toisensa. Sain tehtyä kaikki liikkeet suunnilleen hyppyä lukuunottamatta. Laitoin jonkun riman vaan johonkin tönöttämään ja yritin saada Leksan hyppäämään sen yli. Herra putkiaivolla meni ihan plasmat sekaisin. Sanotaan "Hyppy", mutta sitä hyppyestettä ei näy missään. Yritin osoittaa rimaa, että se on se jutska, jonka yli pitäisi hypätä. Leo ei käsittänyt hommaa ollenkaan ja haukkuminen alkoi. En sitten halunnut palkata siitä, vaan tein vielä pienen seuraamispätkän ja sitten juoksimme loppupalkalle.
Toinen juttu, jota olen yrittänyt nyt hyödyntää, on "liikkeillä palkkaaminen". Leolla on muutamia tokoliikkeitä, joista se tykkää tosi paljon. Ne on niitä, joissa saa juosta, niin kuin nouto, luoksetulo ja ruutu. Avoimessa ei ole ruutua, eli siellä kivoja ovat luoksetulo ja nouto. Pari kertaa olen nyt treenannut niin, että yritän ketjuttaa kaksi - kolme liikettä sillä tavalla, että viimeisenä (ikään kuin palkkana) on joku kiva liike. Eli liikkeestä seisomisesta saa palkaksi tehdä noudon. Ja liikkeestä maahanmenon jälkeen tehdään luoksetulo. Hyppykin on ilmeisesti Leon mielestä hauska ainakin välillä, joten kai siihenkin voisi tehdä eteen aina kaukokäskyt. Jospa sillä saisi tylsiin liikkeisinkin potkua, kun Leo tietäisi siitä seuraavan jotain hauskaa. Seuraaminen pitää kai saada kuosiin sitten hetsaamisella ennen kehään menoa. Eli että kehään tullessa olisi kierrokset sen verran korkealla, että seuraaminen menisi sen voimalla. Tietysti tuo koko seuraaminen pitäisi saada niin mielekkääksi, että Leo tekisi sitäkin ihan vaan tekemisen ilosta. Mutta siihen meillä taitaa olla vielä matkaa.
Nyt joku voi miettiä, että miten tajuan tällaisia juttuja vasta nyt. Olenhan tosiaan harrastellut tokoa yhteensä jo jotain seitsemän - kahdeksan vuotta. Ehkä olen vaan hidas. Viivin kanssa oli muissa asiossa niin perustavanlaatuisia ongelmia, että en oikein koskaan päässyt kunnolla siihen saakka, että rakentaisin sille tosissaan jonkinlaista kisarutiinia. Olen kaiken kaikkiaan kisannut niin vähän, että en ole edes juuri ajatellut, että miten tosiaan rakennetaan kokonainen kisasuoritus. Ja kyllä, näistä asioista on puhuttu monissa koulutuksissa, joissa olen ollut. Jotenkin sitä on vaan huomio kiinnittynyt enemmän siihen, että miten yksittäisiä liikkeitä opetetaan. Kun en osaa sitäkään mitenkään kovin hyvin. Ja olen muuten oikeastikkin vähän hidas :) Se ottaa aina aikansa, että opittu teoria kohtaa käytännön minun pääni sisällä. Ja aika usein se kohtaaminen jää tapahtumatta kokonaan. Että tiedoksi vaan ihmisille, jotka minua joskus joutuvat kouluttamaan: it´s not you, it´s me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti